Pieni Kuolema
Se hiipii nurkan takaa ja sieppaa minut mukaansa. Pelkään katoavani. Puristan käsivarsiani niin, että sattuu. Kipu on hyvästä, se on totta. Olen tässä, kipu sanoo. Elossa pimeässä.
Katson Kissaa. Se nukkuu jalkopäässäni. Kuorsaa pientä kissan kuorsausta. Onko suloisempaa. Ja silti en pysty siitä nauttimaan. Tunnen vain jäätävän kylmyyden ja polttavan kuumuuden, jotka yhdessä lyövät kiinni minuun. Ehkä kuolema tuntuu siltä. Ehkä sekin lyö ja halvaa. Pysäyttää ajan. Täyttää tyhjyyden pelolla. Jos viimeinen ajatus onkin pelko.
Haluaisin, että joku rutistaisi minua. Yksinäisyys on petollista. Se antaa paniikille ja pelolle luvan. Yksin uppoaa ajatuksiinsa ja tunteisiinsa, on vielä enemmän yksin. Katoaa ja pelkää katoavansa lisää. Katoavansa kokonaan.
Paha kietoo sormensa olkapääni ympärille. Sillä on pitkät kynnet, joilla se imee eloa minusta. Tappaa minut aina uudestaan. Pieni Kuolema. Pelkään.
-Raaste
Aihe Yleinen |
Raaste
22. Maaliskuu, 2009 klo 12.30
Hei Raaste! Oli jo ikävä, kun ei sinusta kuulunut ja huoli. Tätipä haluaa rutistaa sinua äidillisen lämpimästi pitkän kohtaamisen jälkeen, näin.
Tuossa edellisen postauksen kommentissa totesit, että eteen päin olet mennyt vaikka vaikeaakin on ollut. Huojentavaa kuultavaa. Toivoisin sinulle helpotusta masennuksesta ja elämäniloa. Sillä jokaisen ihmisen pitäisi saada elämästään myös nauttia ja kokea se mielekkääksi ja arvokkaaksi.
“Yksin uppoaa ajatuksiinsa ja tunteisiinsa, on vielä enemmän yksin”. Niin, lankeaa siihen vanhaan ajatusmalliin/asenteeseen? Auttaisiko, jos yrittäisit keksiä jotain valmista “torjunta taktiikkaa” tuollaisten yksinäisyys ajatusten voittamiseksi. Jonkinlaista tietoista metodia, kun yksinäisyyden ja pelon tunne valtaavat. Se voi olla se puhelinsoitto jollekin luotettavalle ystävälle, kuten kerroitkin tekeväsi. Tai sitten voit jostakin hyväksi koetusta tekstistä/kuvasta ammentaa toistuvasti voimia ja rohkeutta pahan hetken tullessa.
Muistan kuinka tyttären synkkinä hetkinä pystyin olemaan aika paljon läsnä hänen tukenaan. Näin jälkikäteen muistelen, että mitään ihmeellistä tai viisasta metodia en varmaankaan osannut. Se oli hyvää, että äitinä en “lähtenyt mukaan siihen synkkyyteen” vaan tavallaan vedin hänet aina mukaan tavalliseen arkeen ja erilaisiin tekemisiin. Ja oli ihnaa, kun sitten siitä synkkyydestä noustiin ylös ja saatettiin tippasilmässä toisiamme halata. Minua rohkaisi ja antoi voimaa hänen saamaansa ammattiapu, näin hyvin emme olisi ilman sitä selvinneet.
Eilen oli aivan ihana kevätpäivä; aurinkoa ja kantavat hanget. Nytkin aurinkoa - ulos mentävä.
Lopuksi vielä rutistan sinua Raaste lämpimästi.
22. Maaliskuu, 2009 klo 23.18
Voi kiitos Reeta huolenpidostasi! Ihan liikutuin…:)
Tässä kirjoituksessa lähinnä puhuin pahoista ahdistuskohtauksista, joita nyt tällä viikolla oli kaksi. Ne ovat tulleet juuri yksin ollessa. Ahdistuskohtauksissa olisi tärkeä huomata ne alkumerkit, sillä kun ahdistus ja paniikki kasvavat kokoneisvaltaisiksi, ei pysty enää tekemään juuri mitään. Paha sinänsä, että minulla nuo yksin ollessa tulevat kohtaukset tulevat sellaiseen kellonaikaan, ettei kehtaa kellekään enää soittaa. Pitäisi siis kehitella jokin sisäinen mantra tai pelkkä itsensä koskettulu, niin että pääsee taas nykyhetkeen ja voittaa tuon kuollettavan pelon.
Kohta minulla on taas sh-tapaaminen. Aijon ottaa asian puheeksi, sillä tähän on saatava loppu. Kaksi pahaa kohtausta viikossa vie niin paljon voimia ja tuo takapakkia masennuksen paranemisprosessiin. Jokaisen kohtauksen jälkeen sitä menettää hieman uskoa itseensä ja pelkää yhä enemmän, että ei pääse takaisin “normaaliin” elämään. Tällä hetkellä pelkään psykoosia ihan tosissani, enkä tiedä, mitä tuolle pelolle tekisin. Tuntuu, että olen ihan rajalla koko ajan.:(
Mutta lippu edelleen korkealla ja apinanraivolla masennusta vastaan. Minähän vielä parannun, perkele!
Kesää odotan jo kuumeisesti. Jotenkin tämä talvi ollut niin vaikea, että tuo lumi ja jää ovat se viimeinen pisara. En tykkää yhtään. Onneksi tänään oli taas kaunis aurinkoinen päivä. kohta se kevät tulee!
Hyvää yötä Reeta sinulle halauksen kera!
27. Maaliskuu, 2009 klo 21.39
Lämmin rutistus.
Hyvää viikonloppua!
30. Maaliskuu, 2009 klo 15.42
kaunista alkanutta viikkoa Täti!