Ikävä
Näinä iltoina se iskee. Kun väsyttää niin, että voisi painua musiikin keinuttamana uneen, mutta ei kehtaa vielä. Makoilee sohvalla torkkupeiton alla silmät kiinni ja antaa ajatuksen virrata vapaasti. Ikävä. Se hiipii kuin varkain ja asettaa varjonsa sohvan ylle. Tummentaa huoneen. Kaihoisa ikävä.
Vapaasti virtaavat ajatukset ovat muodostaneet kauniin muistojen joen, joka samalla lämmittää ja hyytää. Ensin se täyttää koko vartalon pehmoisilla muistoilla, lempeillä sanoilla, ihanilla asioilla, lämpöisillä käsillä. Juuri kun on uppoutunut siihen untuvaan, karu todellisuus kääntää sen kaukaiseksi. On edelleen sohvalla yksin, puristaa sohvatyynyä. Ikkunasta tulee kylmää ilmaa. Hän on niin kaukana. Ikävä niin lähellä. Syyllisyys vielä lähempänä. Saanko minä ikävöidä? Onko minulla oikeus?
Näinä iltoina haluaisi painautua Häneen, antaa ajatuksen virrata yhdessä, hengittää syvään samassa tahdissa. Mutta turvaudun vanhaan muuriini sulkeutuneisuuteen. En anna itselleni lupaa rakastaa, rakastua. Turvaudun välimatkaan ja moniin selityksiin, eihän koskaan ollut Meitä. Vaikka haluaisinkin vain mennä, painautua, rakastaa. Avautua hieman ja sulkeutua Häneen.
Suljen mieleni. Eristän tunteet. Halaan sohvatyynyä ja hengitän yksin.
Näistä tunteista ja ajatuksista johonkin aivan toiseen. Sain Bamiellalta jokin aika sitten palkinnon, iso kiitos siitä!
Palkinto lähtee etiäpäin Ritalle, Luuytimelle, Johannekselle ja Gatalle kiitoksena inspiroivista blogeista ja tuesta.
-Raaste
Aihe Yleinen, arki, kysymyksiä |
Raaste
10. Maaliskuu, 2009 klo 21.30
Jipii ja kiitos tunnustuksesta! Isompi jipii vielä siitä, että nyt blogiyhteyskin pelaa vaivattomasti. Panen tuonnempana tunnustuksen etenemään. Väsymystä nyt täälläkin, kun niin innokkaasti touhuttu aamusta asti.:)
Kovin koskettavasti tuosta ikävästäsi kerroit. Kommentoin jotain tuohon liittyvää humenna.
Nyt hyvää yötä Raaste!
10. Maaliskuu, 2009 klo 22.16
Hei Raaste,
Kirjoitat osuvasti liiankin tutusta tunteesta. Miksi yksinkertainen asia muuttuu monimutkaiseksi ja mahdottoman vaikeaksi. Vaikkei tarvitsisi kuin itselleen luvan kaivata.
Kiitos tunnustuksesta.
11. Maaliskuu, 2009 klo 23.15
Nukkumaanmenoaika, mutta vielä kommenttia. Tuosta ikävästä ja ristiriitaisista tunteistasi; pelosta rakastua ja antaa edes sellaiseen lupaa. Luonnollista suojautumista, haavoitetuksi tulemisen pelkoa, totta kai, viisastakin varoa.
Nousi aivan spontaanisti tällainen
lainaus Maija-Riitta Ollilalta: “Tuskaa voi helpottaa vahvistamalla tunneperäistä turvallisuuttaan kaikin tavoin. Mutta loputtomiin tälläkään tiellä ei päästä: viime kädessä myös emotionaalinen turvallisuus rakentuu vasta, kun on oppinut kulkemaan siellä, missä enkelit ja paholaiset pyörtyisivät.”
Aikoinani alleviivasin tämän(kin) kohdan tästä Ollilan mainiosta kirjasta: Uskollisuudesta ja uskottomuudesta.
Suojattu elämä voi muuttua yllättäin päinvastaiseksi ja mullistaa kaiken entisen. Jotain tämäntapaista kävin itsekin aikoinani läpi ja siitä vahvistuin. Uskon sen parantaneen ja normalisoineen suhdetta tyttäreeni.
Rakkaus on voimaa. Se voittaa pelon ja pahan, eikä niitä pelkää. Tyhmänrohkea tai näsäviisas se ei kuitenkaan ole.
Hyvää yötä!
15. Maaliskuu, 2009 klo 11.27
Moi Raaste, eksyin tuolta Johanneksen luota tänne. Lueskelin kirjoituksia ja palaan varmasti jatkossakin. Haluan vain toivottaa voimia ja vapautta kohdata ja tuntea myös niitä ikäviä tunteita joihin jokaisella meillä on oikeus. Tuttua on se, että ei uskalla, mutta kun antaa itselleen aikaa, niin joskus siihen vielä pystyy ja se antaa sitten paljon vaikka toki joskus ottaakin.
16. Maaliskuu, 2009 klo 18.51
Hei Raaste! Enpä ole tuota sinulta saamaani tunnustusta osannut laittaa etie, kun en teknisesti tiä miten se tehdään. Yritin jos miten kopioida.
Hyvää alkanutta viikkoa!
20. Maaliskuu, 2009 klo 15.00
Hei Raaste!
Jipii, taas täti oppi uutta. Sain nyt siirrettyä saamani tunnustukset jne. Käyppäs kurkkaamassa Ritan huoneessa.
Aurinkoa päivääsi!
22. Maaliskuu, 2009 klo 2.43
Kiitos kommenteistanne. Ne antavat voimaa ja nostavat mielialaa. En nyt osaa muuta kommentoida takaisin. Väsyttää mahottomasti. Kyllä tässä mennään eteenpäin, näistä huonoistakin päivistä huolimatta.
Johannes ja Lumi, tervetuloa uudelleenkin kommentoimaan. kommentteja on aina mukava lukea.
Ja Reeta, kiitos myös sinulle ja toinen kiitos tunnustuksesta. Käyn sen hakemassa tässä lähiaikoina.
Nyt hyvää yötä kaikille!