Paholainen
“-Hello Regan. I’m a friend of your mother’s. I’d like to help you. I afraid you might hurt yourself, Regan
-I’m not Regan.
-I see… Well, then let’s introduce ourselves. I’m Damien Karras
-And I’m the Devil.”
Destroid - Broken and Abused. Lainaus elokuvasta The Exorcist
Minusta on tullut vieras itselleni. Tyhjät silmät katsovat peilistä. Suu nauraa sielutonta naurua. Tunnen, kuinka energiani valuu pois ja musta maailma kietoo lonkeroita vartaloni ympärille. Vajoan. Katson pahaa silmiin. Olen se itse.
Tuntuu, etten jaksa. Pari viikkoa on mennyt toimeliaana ja iloisena. Kuitenkin joka ilta tulen kotiin yksin. Iloisuuskin on jättänyt minut. Päivällä kulutettu toimeliaisuus on tiessään. On vain minä. Väsynyt ja rikkinäinen minä. Ilman syytä.
Kissalle jaksan aina hymyillä aitoa hymyä. Vähintään kerran päivässä minut valtaa suuri lämpö ja hellyys. Kuinka onnellinen onkaan kun saa kissan omistaa. Pieni seuralaiseni, joka tietämättään seuraa minua mustiinkin hetkiin. Tomera tassukainen, joka painautuu otsaani vasten. Olemme toistemme pelastusrenkaat. Olen niin kiitollinen.
Olin innolla odottanut tätä viikkoa. Niin paljon kaikkea kivaa olen järjestänyt tapahtuvaksi, mutta jo heti ensimmäisen päivän aamuun herään paino rinnassani. Ei tunnu hyvälle. Tuntuu raskaalta. En jaksa ja perun päivän menot. Pakotan itseni hoitamaan sen sijaan vaikeaita talousasioita. Se on ihan sama, mitä tämmöisinä päivinä tekee. Teot eivät muuta oloa. Mikään ei tunnu missään. Puristus on niin kova. Lääkärikäynti ja hoitsutapaaminen lähestyvät. En tiedä, mistä haluaisin puhua. Minulla ei ole mitään asiaa.
-Raaste
Aihe Yleinen |
Raaste
2. Maaliskuu, 2009 klo 22.07
Hei Raaste,
Kovin tuntuista asioista kirjoitat. Muistan jo lapsuudesta pitäneeni itseäni pahan ruumiillistumana. Jonkin verran helpottanut, vaikka ilottomuus ja raskaus valtaakin minut yksinäisinä iltoina.
Jollei sinulla ole puhuttavaa hoituslle & lääkärille, niin sano se. Riittänee varmasti alkuun.
Voimia!
2. Maaliskuu, 2009 klo 23.01
Hei Raaste!
Äsken oikein ajatuksella kirjoittelin kommenttia ja sitten tohelsin lähettämällä keskeneräisenä…häipy kaikki.
“Katson pahaa silmiin - olen se itse? Mistä ajatus kumpuaa?
Joskus, kun tulee ottaneeksi syyllisyyttä liikaa kontolleen, voi pitää itseään pahana.
Sitä olin sanomassa, että vaikka nyt tuntuu raskaalta, eikä voimat oikein riitä, voi siitä parhaimmillaan kääntyä luovuudeksi. Eli joskus tuollainen “henkinen suma” saa aikaiseksi meissä luovuutta; keksii hyviä keinoja/ratkaisuja mahdottomilta tuntuviinkin ongelmiin.
Ihanaa omistaa oma kissa, jolle rakkauttaan saa osoittaa.
Luota Raaste, että tästäkin vaikeasta selviät ja tulee taas parempi päivä, ilo ja onnellisuus!
Hyvää yötä!
3. Maaliskuu, 2009 klo 5.11
Olen mielenkiinnolla seurannut blogiasi ja ajattelin antaa sinulle tunnustuspalkinnon. Tulepa hakemaan se blogistani!
4. Maaliskuu, 2009 klo 18.51
Tuli mieleeni, että noista käyttämistäsi aloituslainauksista; elokuvien ja laulujen sanoista voisi asiansa osaava terepeutti saada paljonkin irti.
Toivottavasti “suma” alkaa helpottaa.
4. Maaliskuu, 2009 klo 19.54
Johannes, kiitos kommentistasi. Minulla tuo pahaksi itsensä tunteminen vaihtelee. Aina masennuksen huonoina hetkinä se tulee takaisin. Jotenkin ajattelen, että paha saa palkkansa, eli minussa on jotain pahaa, vaikka koko ajatuskuvio onkin hullunkurinen.
Voimia myös sinulle!
Reeta, en itsekään tiedä, mistä tuo pahaksi itsensä kokeminen kumpuaa tarkalleen. Mutta kuten Johannekselle tuossa kirjoitin, on kyse enimmäkseen reaktioista. Jos minuun reagoidaan negatiivisesti, uskon sen johtuvan siitä, että olen huono ja paha. Lisäksi masennus sairautena saa minut tuntemaan itseni pahaksi ihmiseksi. Sisällä velloo pahoja tunteita ja ajatuksia, jotka eivät jätä rauhaan, mieli on paha ja näen hetkittäin ympärillänikin vain pahaa. Tämä kaikki saa minut pelkäämään ja ahdistuskohtauksissa pahan (itsen) pelko on loputon ja tukahduttava. Kuin ei olisi mitään jäljellä.
Olen miettinyt uskaltaisinko antaa blogini osoitteen omalle sairaanhoitajalleni, mutta en vielä ainakaan luota tarpeeksi. Ehkä tulevaisuudessa tai sitten joskus jos saan ihan oikean terapeutin. Ilmaisen itseäni aina paremmin kirjallisesti kuin suullisesti, joten jos todellista terapiaa alkaa tulemaan, haluan ainakin jotain kirjallisia tuotoksia antaa terapeutilleni.
Mitä tulee noihin lainauksiin, ovat ne yleensä juuri sellaisia muistiin syöpyneitä pätkiä, jotka popsahtavat mieleen ja sopivat täydellisesti kulloiseenkin tunnetilaani. Sinänsä siis hyvä ehdotus tuo pelkkien lainauksienkin antaminen terapian avuksi.
Bamiella, kiitos tunnustuksesta. Julkaisen sen seuraavassa postauksessani. Itse luen myös sinun blogiasi, vaikka en mitään ole tainnut kommentoidakaan. Olen vähän ujo…